Mua nykyään ahdistaa vanhemmilla vierailu entistä enemmän. Syön sielä salaa ja ruoka-aikaan syön vaan vähän. Ennen ne tyrkytti mulle ruokaa että 'syö syö syö ny hyvä lapsi', nykyään ne sanoo 'ota jos haluut'. Ajattelen sen automaattisesti niin että ne ajattelee et ois parempi etten söis koska oon kauhee possu. Mun sisko on laihtunu tosi rajusti ja oon varma et sitä vaivaa joku. Sillä on pieni lapsi ja se imee sen kuiviin + se ite ei oikeen syö paljoo paskaakaan. Vanhemmatkin koittaa aina hemmotella sitä herkuilla kun se on sielä kyläilemässä mutta kun mä oon kyläilemässä niin laitetaan vaan jotain terveysruokaa. No hyvä niin etten saa herkutella sielä. En haluu ees olla nykyään vanhemmillani jos siskokin on sielä nimittäin en haluu et ne näkee meiän kokoeron joka on nykyään valtava. Aina ennen se on ollu niin että mä oon se pienempi mutta toisin on nykyään. En tiiä saatteko tästä mitään selvää koska kirjotan niin nopeesti etten kerkee itekkään tajuamaan tästä oikeen mitään vaan kerron vähän mitä sylki suuhun tuo :D Nyt on taas kauheen hyvä tsemppi päällä kaiken ahmimisien ja oksentelujen jälkeen. Eilen söin lautasellisen kaalikeittoo ja kevyt popcornoje pussin ja tänään oon syöny yhen lämmin keitto satsin ja nyt on tavote syödä vaan noita lämpimiä keittoja. Koitan välttää kaikkee kiinteetä ruokaa koska sillon on kauhee hinku oksentaa ruoka pois. Ja jos tekee mieli herkutella en kiellä sitä itteltäni vaan syön poppareita jotka on kevyempi vaihtoehto kun sipsit ja karkit, ainakin mun mielestä(?) :D Koska jos kiellän herkuttelun tulee ahmittua sit taas ja kierre sen kun jatkuu.. Mulla oli tossa sellanen kausi et söin kokoajan koska oli nälkä, nyt taas alan nauttiin tästä nälän tunteesta enkä halua syödä. Pakko pystyä tähän! Tänään aamupaino oli 68,5... huoh. Mutta nyt on pakko tsempata ja tän hetkinen tavote on olla 1.6. mennessä 65kg. Se on edes jotenkin realistinen jos oikeesti vaan yritän. Kyllä mä pystyn ja niin pystytte tekin, tsemppiä teillekkin! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti