MOIKKA

Kuinka onnellinen ihminen voi olla kun siivotessa hiki valuu eikä oo nälkä.

SURULLISEN VIHAINEN

Miten onnellisesta fiiliksestä voikaan romahtaa näin nopeaa alas? Sain tänään kuulla hirveän asian ja sen jälkeen koitin syödä. Söinkin. Ahmin ja oksenkin heti. Nyt en voisi kuvitella syöväni oksentamatta. Vihaan itteeni.

TÄÄLLÄ TAAS

Siitä on pitkä aika kun oon viimeks kirjottanu tänne. En oikein tiedä mistään mitään. On ollut tosi paljon hyviä päiviä, siis fiiliksen kannalta, ei laihtumisen.. Oon nauttinu kesästä läskieni kanssa. Oon ollu rannalla bikineissä, oon nauranu ja nauttinu. Jotkut päivät toi ahdistusta mieleen mutta nekin meni pois seuraavana päivänä. Oksenteltu on jääny, muutaman viikon aikana oon oksennellu ehkä muutaman kerran. Oon nauttinu miesseurasta, yleensä ne saa vaan mun itsetunnon lyttyyn kun edes mietin niitä, nyt niitä tuntuu tulevan vähän niikun ovista ja ikkunoista ja pitkästä aikaa ne saa mun itsetunnon nouseen. Viikonloppunakin tuli yhen kanssa (vanha tuttavuus) puhuttua miten en oo tyytyväinen itteeni ja tää vaan kehu kokoajan ja sano mun olevan täydellinen, sitä se on aina sanonu. Siinä hetkessä se tuntu hyvälle mut loppujen lopuks en mä tollasia puheita usko. Kävin yhessä vaiheessa varmaan jossain 70ssä kilossa mutta sitten en vaan jotenkin stressannut koko asiasta ja paino tippu nopeesti muutaman kilon ihan itsestään. Heitin  vaan painosta stressaamisen helvettiin ja nautin kesästä. Nyt on aika sekavat fiilikset, haluun pudottaa painoa mut en haluu antaa sille koko elämääni, oon päässy nauttimaan elämästä aidosti ja haluan nauttia myös jatkossakin.